Mikä ihmeen työkokeilu? Täysin vieras sana ja asia itselleni, mutta sellainen tässä kuitenkin tulisi aloittaa.
Hämmentävää ja jännittävääkin, kun tällaista mahdollisuutta esitettiin kuntouttavalta taholta. Olen pitkään ollut poissa työelämästä ja nyt kuntoutuksen siinä vaiheessa, että palaaminen on ajankohtainen. Vaihtoehtoina uudelleenkouluttautuminen tai palaaminen vanhalle alalle. Suuria asioita edessäni, ajattelin, ja näinköhän tästä selviän?
Aloitin työkokeiluni maaliskuun alussa epävarmana, mutta helpottuneena siitä, että paikka kuitenkin lopulta löytyi. Se ei ollutkaan vallitsevan maailmantilanteen vuoksi ollenkaan helppo tehtävä ja aiheutti kosolti ahdistavia tunteita. Minut otettiin hienosti vastaan FinFamilla ja tunsin oloni heti kotoisaksi. Alku oli siltikin hankalaa, koska olin niin epävarma itsestäni, tilanteestani ja ratkaisusta, mikä alan valinnan suhteen tulisi tehdä. Toimintasuunnitelmani oli päivä kerrallaan eteenpäin.
Suunnitelma toimi hyvin ja luottamus tulevaan kasvoi koko ajan, ja alkoi hahmottua se suuntakin hiljalleen. Koin tärkeäksi kohdata myös omia kipupisteitä elämässäni ja käsitellä niitä työkokeilujaksoni aikana. Se oli valaisevaa ja avartavaa, mutta myös vähän pelottavaa. Se ei vaatinut minulta oikeastaan muuta kuin rohkeutta nousta ylös paikaltani, jotta voin nähdä asioita vähän eri näkökulmista. Siinä kaikki. Opin sietämään mielestäni hieman paremmin stressiä ja keskeneräisyyttäni, ajatellen nyt sen juuri olevan tätä elämää.
Omaistyön seuraaminen ja yhdistykseen tutustuminen on antanut minulle näiden kolmen kuukauden aikana paljon työkaluja omaan elämääni ja näkemystä ihmisyydestä ja erityisesti siitä, kuinka paljon huolta ja kuormitusta syntyy sairastuneen ihmisen ympärillä. Vaikuttavaa on ollut myös nähdä erilaisissa elämäntilanteissa olevien omaisten sinnikkyys ja avoimuus, kun selviydytään arjesta ja siedetään siinä olevia haasteita ja koetetaan elää niiden kanssa, vaikka ne haasteet ovat vaikeita ja joskus jopa ylivoimaisia.
Mielestäni suurta viisautta osoittaa ihminen, joka hädän hetkellä tukeutuu ja luottaa toiseen ihmiseen pyytäen tältä apua. Silloin on onneksi ihmisiä, jotka kuuntelevat.
Olen suuresti kiitollinen kaikille kohtaamilleni ihmisille ja erityisesti toimiston naisille tästä opettavasta ”matkasta” ja kokemuksesta.
Toivon hyvää kesää, paljon hetkiä luonnossa sekä rohkeutta kaikille!
Olli Ovaska